Ko-Imari

Ko-Imari-keramiikka, varhaisin imari-posliini, tunnetaan eloisasta, punaisella, sinisellä ja kullalla tehdystä lasitetusta koristeestaan ​​puhtaanvalkoisella pinnalla. Aritassa valmistettu ja Imarin sataman kautta viety keramiikka nousi suureen arvostukseen Euroopassa, ja sitä ihailtiin niiden ylellisten kuvioiden ja loistavien värien vuoksi.

Ko-Imari (kirjaimellisesti Vanha Imari) viittaa varhaisimpaan ja ikonisimpaan japanilaisen imari-keramiikan tyyliin, jota valmistettiin pääasiassa 1600-luvulla. Nämä posliinit valmistettiin Aritan kaupungissa ja vietiin läheisestä Imarin satamasta, josta ne saivat nimensä. Ko-Imari on erityisen merkittävä dynaamisen koristeellisen tyylinsä ja historiallisen merkityksensä vuoksi varhaisessa maailmanlaajuisessa posliinikaupassa.

Historiallinen tausta

Ko-Imari-keramiikka syntyi Edo-kauden alussa, noin 1640-luvulla, sen jälkeen, kun Aritan alueelta löydettiin posliinisavea. Aluksi kiinalaisen sinivalkoisen posliinin vaikutuksesta paikalliset japanilaiset keramiikkataiteilijat alkoivat kehittää omaa tyylillistä identiteettiään. Kiinan posliinin viennin laskiessa Ming-dynastian kukistumisen vuoksi japanilainen posliini alkoi täyttää kansainvälisten markkinoiden aukkoa, erityisesti kaupan kautta Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian kanssa.

== Keskeiset ominaisuudet == Ko-Imarin erityispiirteisiin kuuluvat:

• Rohkeat ja värikkäät kuviot, joissa tyypillisesti yhdistyvät koboltinsininen aluslasite punaisiin, vihreisiin ja kultaisiin pintalasitettuihin emaleihin.
• Tiheä ja symmetrinen koristelu, joka peittää lähes koko pinnan, ja jota usein kuvataan rikkaasti koristeelliseksi tai jopa ylelliseksi.
• Aiheet, kuten krysanteemit, pionit, feeniksit, lohikäärmeet ja tyylitellyt aallot tai pilvet.
• Paksu posliinirunko verrattuna myöhempiin, hienostuneempiin esineisiin.

Ko-Imarin keramiikkaa ei ollut tarkoitettu pelkästään kotikäyttöön. Monet esineet räätälöitiin eurooppalaiseen makuun, mukaan lukien suuret lautaset, maljakot ja koriste-esineet esillepanoon.

Vienti ja eurooppalainen vastaanotto

Ko-Imari-keramiikkaa vietiin suuria määriä 1600- ja 1700-luvun alkupuolella. Siitä tuli muodikas ylellisyystuote eurooppalaisten eliitien keskuudessa. Palatseissa ja aristokraattisissa kodeissa ympäri Eurooppaa Ko-Imari-posliini koristi takanreunuksia, kaappeja ja pöytiä. Eurooppalaiset posliininvalmistajat, erityisesti Meissenissä ja Chantillyssä, alkoivat tuottaa omia versioitaan Ko-Imari-malleista inspiroituneina.

Evoluutio ja siirtymä

1700-luvun alkupuolella Imari-keramiikan tyyli alkoi kehittyä. Japanilaiset keramiikkataiteilijat kehittivät hienostuneempia tekniikoita, ja uusia tyylejä, kuten Nabeshima-keramiikka, syntyi, keskittyen eleganssiin ja hillityksiin. Termiä Ko-Imari käytetään nyt erottamaan nämä varhaiset vientiin menevät teokset myöhemmistä kotitekoisista tai uusrenessanssiesineistä.

Perintö

Ko-Imari on edelleen erittäin arvostettu keräilijöiden ja museoiden keskuudessa maailmanlaajuisesti. Sitä pidetään Japanin varhaisen panoksen symbolina maailmanlaajuiseen keramiikkaan ja Edo-kauden käsityötaidon mestariteoksena. Ko-Imarin eloisat kuviot ja tekniset saavutukset inspiroivat edelleen sekä perinteisiä että nykyajan japanilaisia ​​keramiikkataiteilijoita.

== Suhde imari-keramiikkaan == Vaikka kaikki ko-imari-keramiikka kuuluu laajempaan imari-keramiikkaan, kaikkea imari-keramiikkaa ei pidetä ko-imari-keramiikkana. Ero on ensisijaisesti iässä, tyylissä ja tarkoituksessa. Ko-imari viittaa erityisesti varhaisimpaan ajanjaksoon, jolle on ominaista dynaaminen energia, vientiin suuntautuminen ja runsaasti koristellut pinnat.