Imari ware

Imari-posliinia, punaisella, sinisellä ja kullalla päällystettyä emalia monimutkaisilla kuvioilla. Valmistettu Aritassa ja viety laajalti Edo-kaudella, arvostettu eloisan koristelun ja hienostuneen käsityötaidon ansiosta.

Imari-keramiikka on japanilainen posliinityyppi, jota perinteisesti valmistettiin Aritan kaupungissa nykyisessä Sagan prefektuurissa Kyushun saarella. Nimestään huolimatta Imari-keramiikkaa ei valmisteta itse Imarissa. Posliini vietiin läheisestä Imarin satamasta, mistä johtuu nimi, jolla se tunnettiin lännessä. Keramiikka on erityisen tunnettu eloisasta päällystettystä emalikoristelustaan ​​ja historiallisesta merkityksestään maailmankaupassa Edo-kaudella.

Historia

Posliinin tuotanto Aritan alueella alkoi 1600-luvun alussa sen jälkeen, kun alueelta löydettiin kaoliinia, posliinin keskeistä ainesosaa. Tämä merkitsi Japanin posliiniteollisuuden syntyä. Tekniikoihin vaikuttivat alun perin korealaiset keramiikkataiteilijat, jotka tuotiin Japaniin Imjinin sodan aikana. Posliinia valmistettiin aluksi kiinalaisen sinivalkoisen keramiikan vaikutteisissa tyyleissä, mutta se kehitti nopeasti oman erottuvan estetiikkansa.

1640-luvulla, kun kiinalaisen posliinin vienti laski Kiinan poliittisen epävakauden vuoksi, japanilaiset tuottajat puuttuivat asiaan täyttääkseen kysynnän, erityisesti Euroopassa. Näitä varhaisia ​​vientituotteita kutsutaan nykyään "varhaisiksi imariksi".

== Ominaisuudet == Imari-keramiikalle on ominaista seuraavat ominaisuudet:

• Rikkaiden värien käyttö, erityisesti koboltinsininen aluslasite yhdistettynä punaiseen, kultaiseen, vihreään ja joskus mustaan ​​lasitetun emalin kanssa.
• Monimutkaiset ja symmetriset kuviot, usein kukka-aiheita, lintuja, lohikäärmeitä ja enteileviä symboleja.
• Kiiltävä pinta ja herkkä posliinirunko.
• Koriste peittää usein koko pinnan jättäen vähän tyhjää tilaa – niin sanotun "Kinrande"-tyylin (kultabrokadityyli) tunnusmerkki.

Vienti ja maailmanlaajuinen vaikutus

1600-luvun lopulla imari-keramiikasta oli tullut luksustuote Euroopassa. Kuninkaalliset ja aateliset keräsivät sitä, ja eurooppalaiset posliinivalmistajat, kuten Meissen Saksassa ja Chantilly Ranskassa, jäljittelivät sitä. Hollantilaisilla kauppiailla oli keskeinen rooli imari-keramiikan tuomisessa Euroopan markkinoille Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian kautta.

Tyylit ja tyypit

Useita imari-keramiikan alatyylejä kehittyi ajan myötä. Kaksi pääluokkaa ovat:

• Ko-Imari (Vanha Imari): Alkuperäinen 1600-luvun vientituote, jolle oli ominaista dynaaminen muotoilu ja runsas punaisen ja kullan käyttö.

• Nabeshima ware: Hienostunut sivuhaara, joka tehtiin yksinomaan Nabeshima-klaanin käyttöön. Siinä on hillitympiä ja elegantteja malleja, joissa on usein tarkoituksella jätettyjä tyhjiä tiloja.

Hidastuminen ja uusi tuleminen

Imari-keramiikan tuotanto ja vienti vähenivät 1700-luvulla kiinalaisen posliinintuotannon elpyessä ja eurooppalaisten posliinitehtaiden kehittyessä. Tyyli kuitenkin säilytti vaikutusvaltansa Japanin kotimarkkinoilla.

1800-luvulla imari-keramiikka koki uuden tulemisen länsimaisen kiinnostuksen kasvun myötä Meiji-aikakaudella. Japanilaiset keramiikkataiteilijat alkoivat osallistua kansainvälisiin näyttelyihin, mikä herätti jälleen maailmanlaajuista arvostusta heidän käsityötaitoaan kohtaan.

Nykyaikaista imari-keramiikkaa

Aritan ja Imarin alueiden nykyaikaiset käsityöläiset jatkavat posliinin valmistusta sekä perinteisissä tyyleissä että innovatiivisissa nykyaikaisissa muodoissa. Nämä työt säilyttävät korkeat laatustandardit ja taiteellisuuden, jotka ovat määritelleet imari-keramiikkaa vuosisatojen ajan. Imari-keramiikan perintö elää myös museoissa ja yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa.

Yhteenveto

Imari-keramiikka on esimerkki japanilaisen alkuperäisen estetiikan ja ulkomaisen vaikutelman ja kysynnän fuusiosta. Sen historiallinen merkitys, monimutkainen kauneus ja kestävä käsityötaito tekevät siitä yhden Japanin arvokkaimmista posliiniperinteistä.